Polyvagaalinen teoria on Stephen Porgesin kehittämä psykologinen ja neurofysiologinen teoria, joka selittää ihmisen sosiaalista käyttäytymistä ja stressireaktioita. Teorian keskeinen osa on vagus-hermo,  tärkein parasympaattinen hermo, joka jakautuu kahteen haaraan: dorsaaliseen eli selänpuoleiseen ja ventraaliseen eli vatsanpuoleiseen. Teorian avulla pyritään ymmärtämään kehon reaktioita ja sosiaalista käyttäytymistä sekä auttamaan ihmisiä kehittämään itsesäätelytaitoja ja parempaa vuorovaikutusta muiden kanssa.


Opittava teoria: Polyvagaalinen teoria
Tieteenala: Fysiologia, anatomia, psykologia
Esitiedot: Ihmisen hermosto ja stressireaktio
Kytkökset: Super* perusharjoitus ja vireystilan säätely
Vaativuus
★★

Referaatti:
Polyvagaalinen teoria jakaa autonomisen hermoston kolmeen erilliseen osaan, jotka ovat kehittyneet evoluution mukana hierarkkisesti niin, että evolutiivisesti vanhempi osa tulee käyttöön tilanteessa, jossa uudempi osoittautuu toimimattomaksi. Vanhin osa on selänpuoleinen vagushermo, joka vastaa yksin toimiessaan elintoimintojen alasajosta, lamaantumisesta ja masennusoireista. Lamaantuminen ja jäätyminen on kuin uhrin viimeinen selviytymiskeino pedon kynsissä, kun mitään muuta ei ole enää tehtävissä.

Selänpuoleista vagusta uudempi osa on sympaattinen hermosto, joka aktivoituu, kun kohtaamme stressiä ja vaaroja. Sympaattinen hermosto vastaa vireystilan nostosta ja elintoimintojen kiihtymisestä sekä vaaratilanteessa taistele - pakene -reaktiosta. Yksin toimiessaan sympaatinen hermosto johtaa ylivireyreen, paniikkiin ja ahdistusoireisiin.

Evolutiivisesti uusimpana osana Porges pitää vagushermon vatsanpuoleista osaa, mikä aktivoituu silloin, kun ihminen kokee olevansa turvassa. Tässä tilassa tunteiden- ja vireystilan säätely on hallinnassa ja ihminen kokee yhteyttä toisiin ihmisiin.

Polyvagaalisen teorian mukaan autonominen hermosto skannaa jatkuvasti ympäristön turvallisuutta ja vaaran merkkejä eli se toimii kuin ihmisen "vahtikoirana". Porges on nimennyt toiminnon neuroseptioksi, joka voi toimia myös häiriintyneesti esim. trauman, tunnekuohun tai mustasukkaisuuden takia. Häiriintynyt neuroseptio voi tulkita oikeasti vaarallisen tilanteen turvalliseksi ja turvallisen tilanteen vaaralliseksi. Myös liian aktiivinen sympaattinen hermosto lisää virhetulkintojen mahdollisuutta.

Kehoterapeutti Stanley Rosenberg on kuvannut kirjassaan Accessing the healing power of the vagus nerve autonomisen hermoston toiminnasta polyvagaalisen teorian lisäksi kaksi hybriditilaa, joissa yhdistyy autonomisen hermoston osat. Kun selän- ja vatsanpuoleinen vagushermo toimii yhdessä, kutsuu Rosenberg tätä tilaa intiimiyden tilaksi, joka mahdollistaa turvallisen lamaantumisen esim. kumppanin kanssa makoillessa.

Toinen hybriditila on turvallisen kilpailun tila, missä yhdistyy sympaattisen hermoston ja vatsanpuoleisen vaguksen toiminta. Tämä tila mahdollistaa parhaan mahdollisen suorituksen (vrt. flow) turvallisessa tilassa, kun osallistujat ovat sitoutuneet ennalta määrättyihin pelisääntöihin.

Kytkökset Super* projektiin:
  • Fysiologista taustaa Super* perusharjoituksen vaikutuksista vireystilan säätelyssä.
  • Super* perusharjoituksen kolmiportainen malli.
Apuja:
Mielenihmeet.fi -sivuston artikkeli Polyvagaalinen teoria

Trauma ja dissosiaatio dokumenttisarjan neljännessä jaksossa Anssi Leikola selittää Polyvagaalisen teorian pähkinänkuoressa.


Polyvagaalista teoriaa on kritisoitu mm. seuraavassa Matti Airaksisen kirjoittamassa artikkelissa Sydän tunteiden tulkkina?

Lähdeketju:

Leikola, A, Mäkelä, J, Punkanen, M. (2016). Polyvagaalinen teoria ja emotionaalinen trauma. Retrieved 24.7.2023 from https://www.duodecimlehti.fi/duo12910

Rosenberg, S. (2017). Opas vagushermon parantavaan voimaan. Suom. Lönnfors, S. Viisas Elämä Oy, Helsinki 2021.

Ogden, P, Minton, K, Pain C. (2006). Trauma ja keho: Sensorimotorinen psykoterapia. Suom, Pekkarinan, I. 2009.

Wikipedia artikkeli kiertäjähermosta.

Leikola, A. Jakso 4 - Polyvagaalinen teoria. Peaceful Impact Publisher [video] Youtube. https://www.youtube.com/watch?v=nW4M2U00dbk