Sietoikkuna (window of tolerance) on psykiatri Daniel J. Siegelin luoma käsite, joka liittyy ihmisen fyysiseen ja psyykkiseen säätelyyn sekä stressinsietokykyyn. Sietoikkunalla kuvataan sitä vireystilan tasoa, jossa ihminen kokee olevansa turvassa ja kykenee sopeutumaan ympäristöönsä.




Opittava teoria: Sietoikkuna
Tieteenala: Psykologia, neurologia
Esitiedot: Autonominen hermosto
Kytkökset: Säädin, Super* perusharjoitus, Polyvagaalinen teoria
Vaativuus
★



Referaatti:


Autonomisen hermoston sympaattinen- ja parasympaattinen osa säätelevät ihmisen vireystilaa sisäisen- ja/tai ulkoisen vuorovaikutuksen perusteella. Sympaattinen hermosto nostaa vireystilaa ja parasympaattinen hermosto puolestaan laskee vireystilaa. Vireystilan muutokset ovat osa luonnollista vuorokausirytmiä ja ihannetilanteessa vireystila vaihtelee sietoikkunan sisällä.


Sietoikkuna vertautuu polyvagaalisen teorian sosiaalisen liittymisen tilaan, jossa ihmisellä on hyvä ja turvallinen olla. Tällöin sopeutuminen ympäristöön, uuden oppiminen, leikillisyys ja yhteyden kokeminen itseen ja toisiin on mahdollista. Myös tunteiden säätely ja päätösten tekeminen on rakentavaa ja oikeassa mittakaavassa. Sietoikkunan sisällä on myös korkean toimintakyvyn flow-alue sekä tehokkaan palautumisen relax-alue (vrt. turvallisen kilpailun tila ja intiimiyden tila).


Ylivireystilassa käynnistyy taistele tai pakene -reaktio ja kyky ajatella rationaalisesti lakkaa. Tilalle ominaisia oireita ovat fyysiset jännitysoireet, ylivoimaisen vaikeat tunteet, nukkumisvaikeudet, valppaus, muutokset ajantajussa sekä keskittymis- ja tarkkaavaisuuden ongelmat. Kroonisessa ylivireystilassa oleva ihminen voi kokea toimivansa koneen tavoin ja elämä on pelkkää selviytymistä päivästä toiseen.


Kun mielen ja kehon valtaa masennus, tyhjyys ja fyysinen turtuneisuus, on ihminen vajonnut alivireystilaan. Hermoston tasolla on tällöin menossa lamaantuminen ja usein ensimmäinen merkki tästä tilasta on vaikeus tarttua arkisiin askareisiin. Olo on epäsosiaalinen, apaattinen ja kyky ajatella rationaalisesti on kadonnut. Kroonisesti alivireystilassa olevan elämä voi tuntua selviytymistaistelulta, koska vähäisetkin ponnistelut tuntuvat ylivoimaisen vaikeilta.


Siegel kuvailee myös tilanteen, jossa sekä yli- että alivireystila, eli sympaattinen- ja parasympaattinen hermosto, ovat samanaikaisesti aktivoituneet. Kaasu ja jarru ovat molemmat pohjassa ja ihminen tuntee räjähtävänsä, mutta mitään ei tapahdu.


Sietoikkunoita on erilaisia ja ikkunan leveys vaihtelee luonnollisesti ulkoisen ympäristön ja sisäisen tilan mukaisesti. Sietoikkunan leveys vaikuttaa yleiseen kykyyn työstää informaatiota ja leveys on suoraan verrannollinen siihen, kuinka paljon ärsykkeitä vaaditaan reaktiokynnyksen ylittymiseen. Optimaalisessa tilanteessa kynnyksen tulisi olla niin korkea, että kykenemme sietämään ympäristön ja omien tilojen monitahoisuutta ja kuitenkin niin matala, että kykenemme aistimaan ympäristön ja tilojen hienoiset muutokset. Lisäksi kynnys vaihtelee ärsyketyypin mukaisesti. Reaktio voi olla korkea kognitiivisille ärsykkeille, mutta matala emotionaalisille ärsykkeille.


Oman vireystilan ja sen vaihtelun tiedostaminen on osa itsetuntemusta. Se mahdollistaa vireystilan tietoisen säätelyn erilaisin keinoin ja antaa mahdollisuuden leventää omaa sietoikkunaa. Prosessissa on tärkeää ensi oppia tuntemaan oman mielen ja kehon merkit, jotka erottavat eri vireystilat toisistaan sekä oppia tunnistamaan tekijöitä, jotka aiheuttavat vireystilojen vaihtelua.


Traumaperäiset häiriöt häiritsevät vireystilan säätelyä, jolloin ihminen on altis yli- ja/tai alivireystilalle ja usein vireystila heittelee ääripäästä toiseen. Traumakokemuksien käsittelyssä on tärkeää olla sopivassa vireystilassa eli sietoikkunassa, koska tällöin sekä ulkoisesta että sisäisestä ympäristöstä peräisin oleva tieto voidaan yhdistää (kaksoistietoisuus).


Kytkökset Super* projektiin:

Sietoikkunan voi ajatella olevan jokaisessa Super*-perusharjoituksen keskuksessa. Tasapainoisella ihmisellä jokainen keskus on tasapainossa eli sietoikkunassa.


Lähdeketju:

Ogden, P., Minton, K. & Pain, C. (2006). Trauma ja keho: Sensorimotorinen psykoterapia. Suom. Pekkarinen, I. 2009.


OpenAI. (2023). ChatGPT (Aug 3 version) [Default (GPT-3.5)]. https://chat.openai.com/chat


Opinvoimala. Säätele vireystilaasi. https://www.opinvoimala.fi/sivu/saatele-vireystilaasi


Siegel, D.J. (2012). The Developing Mind: How Relationships and the Brain Interact to Shape Who We Are. Second edition. New York: Guilford Press.