Dunning-Kruger-efekti on kognitiivinen vinouma ja harha, joka saa vähemmän pätevät yksilöt yliarvioimaan omat kykynsä, kun vastaavasti taas pätevämmät yksilöt saattavat aliarvioida omia kykyjään. Tämä ylivertaisuusvinouma korostaa metakognition ja itsetuntemuksen tärkeyttä oman pätevyyden arvioinnissa. Ymmärtämällä ja tunnistamalla tämän harhan omassa elämässään ihmiset voivat kehittää realistisemman kuvan omista taidoistaan ja kyvyistään, sekä työskennellä niiden parantamiseksi.

Kuva 1. Itsevarmuus peilattuna ihmisen tieto-taidon kehittymiseen. (CC BY 4.0 Super* project)

Älä koskaan väittele tyhmien ihmisten kanssa, sillä he vetävät sinut heidän omalle tasolleen ja sitten voittavat sinut kokemuksellaan.
- Mark Twain


Opittava teoria: Dunning-Kruger-efekti
Tieteenala: Psykologia
Esitiedot: -
Kytkökset: Liittyy ihmisen peruspsykologiaan, Hype-käyrään sekä ihmisen kehitysikkunaan.
Vaativuus
★★★

Referaatti:

Dunning-Kruger-ilmiö (toiselta nimeltään ylivertaisuusvinouma) on kognitiivinen harha, joka kuvaa erikoista ilmiötä, jossa rajallisilla tiedoilla ja taidoilla varustetut yksilöt yliarvioivat oman osaamisensa tietyllä alueella. Esimerkiksi ihmiset, joilla on vähiten kokemusta ja tietämystä lääketieteestä, ovat alttiita yliarvioimaan oman tietämyksensä siitä. Toisaalta ne, joilla on korkeampi asiantuntemustaso, saattavat aliarvioida omia kykyjään. Psykologit David Dunning ja Justin Kruger keksivät tämän käsitteen vuonna 1999, ja siitä lähtien se on herättänyt huomattavaa huomiota psykologian ja yhteiskuntatieteiden aloilla, tuoden esiin, kuinka yksilöiden itsetunto voi poiketa heidän todellisesta suorituskyvystään.

Dunning-Kruger-ilmiön ydin piilee metakognitiossa, joka viittaa ihmisen kykyyn pohtia ja arvioida omia kognitiivisia prosesseja ja tietojaan. Henkilöt, joilla on vähemmän osaamista jollakin alueella, usein puuttuu tarvittava asiantuntemus tunnistaakseen omat puutteensa tarkasti. Tämän seurauksena he kehittävät liioitellun itsevarmuuden tunteen ja uskovat olevansa taitavampia tai tietävämpiä kuin he todellisuudessa ovat. Tätä ilmiötä kutsutaan ylivertaisuusvinoumaksi.

Esimerkki 1. Henkilö harrastaa jotain urheilulajia ilman valmentajaa. Tällöin henkilö itse toimii oman tekniikan ja kehityksen arvioijana. Tilanteessa on riski ajautua kierteeseen, jossa ihminen ei enää kehity, eikä hänen tekniikkansa parane, mutta ihminen silti itse uskoo/luulee tulevansa paremmaksi. Kuitenkin vertailu muihin harrastajiin tai omien tulosten kirjanpito ja vertailu paljastaa urheilusuoritusten kehityksen pysähtymisen.

Esimerkki 2. Korona-aikana monet ihmiset arvioivat olevansa lääketieteellisesti pätevämpiä asiantuntijoita kuin esimerkiksi useamman vuosikymmenen alan parissa opiskelleet ja työskennelleet ihmiset. Ylivertaisuusvinouman tunnistaakin joskus siitä, että ihminen toimii oman auktoriteettinsa valtuuttamana. Hänen osaamistaan ei ole tunnistettu minkään yleisesti hyväksytyn laatustandardin mukaisesti, vaan ihminen vain yksinkertaisesti itse uskoo omaan asiaansa niin paljon, että hän on kertakaikkisen varma omasta oikeassa olemisestaan. Esimerkiksi tieteessä ei tällaiseen ajatteluun ole varaa, ja siksi tieteelliset asiantuntijat hyvin harvoin antavat tyhjentäviä vastauksia – yleensä tieteessä annetaan vain ehdotuksia ja  ohjeistuksia. Tämän lisäksi tieteellisiltä tutkimustuloksilta vaaditaan vertaisarvioita - muiden tutkijoiden tulee saada samoja todistettavia tuloksia, jotta yksittäisen tutkijan ylivertaisuusvinoumalta vältytään. Sama kaveri ei saa tehdä tutkimusta ja arvioida sitä.

Suurin harha, josta ihmiset kärsivät, ovat heidän omat mielipiteensä.
- Leonardo da Vinci

Huijari-syndrooma – ylivertaisuuden vastakohta

Ylivertaisuusvinouman vastakohtana voidaan pitää tilannetta, jossa asiantuntija aliarvioi omia kykyjään. Aliarviointi saattaa johtua esimerkiksi siitä, että asiantuntija olettaa muilla ihmisillä olevan samankaltaisen tietämyksen kuin hänellä itsellään on. Tätä epävarmuutta kutsutaan huijari-syndroomaksi ja se voi saada pätevät henkilöt epäilemään kykyjään, vaikka heillä olisi todisteita tai yleistä hyväksyntää heidän taidoistaan.

Dunning-Kruger-ilmiötä on havaittu eri alueilla, kuten akateemisessa suorituskyvyssä, loogisessa päättelyssä, emotionaalisessa älykkyydessä ja motorisissa taidoissa. Se ei kuitenkaan ole sovellettavissa jokaiseen ihmisen pätevyyden osa-alueeseen ja se on yleisintä alueilla, joilla yksilöt ovat kokemattomia ja heillä ei ole riittävästi tietoa arvioidakseen kykyjään tarkasti. Useita tekijöitä vaikuttaa Dunning-Kruger-ilmiön ilmenemiseen. Yksi keskeinen tekijä on rajoittunut ymmärrys omista tiedollisista puutteista. Toisin sanoen taidottomilla ihmisillä ei ole riittävästi perustietoa tunnistaakseen, mitä he eivät aiheesta tiedä. Tällöin on vaikeaa arvioida omaa todellista asiantuntemusta tarkasti.

Lisäksi kognitiiviset harhat (kuten vahvistusvinouma, jossa yksilö etsii omaa uskomustaan vahvistavaa tietoa, eikä rekisteröi sitä vastustavaa tietoa) voivat vahvistaa ihmisen virheellistä itsearviointia. Kun ihminen kohtaa (joskus jopa selkeitä) todisteita omasta liioitellusta itsetunnostaan, saatetaan nämä faktat yksinkertaisesti ohittaa epäolennaisena, puolueellisena, vääristyneenä, tai johonkin muuhun keksittyyn tekosyyhyn vedoten.

Dunning-Kruger-ilmiön voittaminen vaatii halukkuutta oppia, ottaa vastaan palautetta ja tehdä itsetutkiskelua. Koulutuksella ja kokemuksella on ratkaiseva rooli autettaessa ihmisiä kehittämään realistisempaa itsearviota omista kyvyistään ja tietämyksestään. Rakentava kritiikki ja palaute vertaisilta ja mentoreilta voivat olla avainasemassa harhakuvitelman hälventämisessä ja aitojen taitojen kehittämisessä. Yllä esitetty kuva 1 havainnollistaa ehdotusta ihmisen sisäisestä matkasta, jossa alkutilanteessa ihmisellä ei ole kokemusta jostain asiasta ja hän arvioi omaa osaamistaan yläkanttiin. Jossain vaiheessa ihminen oppii aiheesta lisää ja huomaa olevansa noviisi asian parissa. Tällöin alkaa todellisuuteen pohjautuva kehitysmahdollisuus, eli ihmisen matka kyseisen asian asiantuntijaksi. Kuvaa 1 ei ole esitetty tuollaisenaan Kruger ja Dunning (1999) alkuperäisessä tutkimuksessa.

The whole problem with the world is that fools and fanatics are always so certain of themselves, and wiser people so full of doubts.
-Bertrand Russel

Yhteenvetona Dunning-Kruger-ilmiö on kognitiivinen harha, joka saa vähemmän pätevät yksilöt yliarvioimaan omat kykynsä, kun taas pätevät yksilöt saattavat aliarvioida kykyjään. Tämä ilmiö korostaa metakognition ja itsetuntemuksen tärkeyttä oman pätevyyden arvioinnissa. Ymmärtämällä ja tunnistamalla ylivertaisuusvinouman yksilöt voivat työskennellä taitojensa ja tietojensa parantamiseksi sekä kehittää realistisemman kuvan omista kyvyistään.

Kytkökset Super* projektiin:

Ylivertaisuusvinouma ja huijari-syndrooma liittyvät oleellisesti ihmisen matkaan hänen parhaaksi versiokseen. Jos ihminen luulee, jo olevansa täydellinen, ei hänen henkinen matkansa pääse edes alkamaan kunnolla. Lisäksi Dunning-Kruger-vaikutusta peilattuna ihmisen kehitykseen on kuvattu Hype-käyrän kanssa symmetrisesti lähes yhtenevällä kuvaajalla (kuva 1).

Apuja:

Yksinkertaistettu selitys ylivertaisuusvinoumasta muutaman esimerkin kera:


David Dunning pitää lyhyen esitelmän aiheesta:


Lähdeketju:

Kruger, J., & Dunning, D. (1999). Unskilled and unaware of it: How difficulties in recognizing one's own incompetence lead to inflated self-assessments. Journal of Personality and Social Psychology, Vol 77(6), Dec 1999., 1121-1134. Retrieved from http://dx.doi.org/10.1037/0022-3514.77.6.1121

Mielen Ihmeet. (2017). Dunning-kruger -vaikutus: Kuviteltu Huonommuus Ja Paremmuus. Haettu 1.8.2023 https://mielenihmeet.fi/dunning-kruger-vaikutus-kuviteltu-huonommuus-ja-paremmuus/