Mukavuusalueeksi nimitetään sellaista tuttua ja alitajuisesti turvalliseksi koettua olemisentilaa, miten ihminen on tottunut normaalisti elämään. Mukavuusalue on ihmisen oma epätasapainotila, jossa kehitystä ei juurikaan tapahdu.

Epämukavuusalueeksi kutsutaan sellaista olemisen tilaa, joka jotenkin poikkeaa mukavuusalueesta.

Mukavuusalue on ihmisen egon valtakunta. Ego pyrkii supistamaan ihmisen elämää vain juuri tietynlaiseksi, yleensä käyttäen joko-tai-valintoja. Mitä ahtaammalle ego saa ihmisen puristettua, sen vahvemmaksi sen hallitsija-asema tulee.

Epämukavuusaluetta puolestaan hallitsee varjo. Varjo ei halua ihmistä epämukavuusalueelle, sillä silloin se paljastuisi ja ihminen voisi saavuttaa merkittäviä muutoksia elämässään.

Henkinen prosessi vie ihmisen epämukavuusalueelle

Henkinen prosessi lähtee ihmisen sielussa itsen johdolla epämukavuusalueelle syrjäyttämään varjon. Mitä suurempi osa ihmisen sielusta vapautuu tietoisuuden piiriin, sitä kokonaisvaltaisemmin ihminen voi ja uskaltaa olla oma itsensä - aito persoona.

Henkinen kasvu ja kehitys tapahtuvat pääosin epämukavuusalueella, ja siksi aluetta voidaan nimittää myös kasvualueeksi. Se on itsensä tutkiskelun ja löytämisen aluetta. Ihmisen pysyminen kasvualueella riippuu ensisijaisesti kahdesta tekijästä:

  1. Kuinka tilava ihmisen sietoikkuna on, sekä
  2. Miten vahva kaksoistietoisuus ihmiselle on kehittynyt.

Esimerkkejä:

Tunneihminen kasvaa tutkimalla omaa moraaliaan. Järki-ihminen puolestaan on epämukavuusalueella kohdatessaan oman intohimonsa. Tekijät kasvavat ajattelua kehittämällä, kun taas ajattelijat ryhtymällä töihin.